Päättäjät, työntekijät ja vanhemmat kertovat asuinkuntansa päiväkotien suhdeluvun muutoksesta

Abstract

Pro Graduni käsittelee varhaiskasvatuslainsäädännössä 1.8.2016 tehdyn aikuisten ja lasten välisen suhdeluvun asetusmuutoksen toteuttamisprosessia yhdessä kunnassa. Tutkielma tehtiin kunnasta, jossa päiväkotien yli kolmevuotiaiden lapsiryhmissä suhdelukua nostettiin ja sen myötä ryhmäkokojen enimmäismäärää kasvatettiin. Tutkielmassa selvitettiin mitä päättäjät, päiväkotien työntekijät ja päiväkotilasten vanhemmat kertovat kunnassa tehdystä suhdeluvun muutoksesta.

Tämän tapaustutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilö- ja ryhmähaastatteluilla. Kerronnallisen aineiston analyysissa käytettiin narratiivista analyysia sekä sisällönanalyysia. Aineiston pohjalta syntyi moniääninen kuvaus kunnassa tehdystä suhdeluvun muutoksesta.

Eri osapuolten kertomuksissa rakennettiin kunnan päätöksenteosta seuraava kokonaiskuva: Päätöksenteko keskittyi muutamalle päättäjälle. Työntekijät kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Vanhemmat olivat ulkopuolisia sekä päätöksenteossa, että sitä koskevassa tiedonvälityksessä. Päätöksenteossa lapsen etu jäi talouspolitiikan varjoon. Lapsivaikutusten arviointia ei tehty päätöksenteon selvittämisvaiheessa. Varhaiskasvatuksen lainsäädännössä suhdelukuun ja ryhmäkokoon tehdyt uudistukset yhdistettiin käsittelyvaiheessa.

Puheet suhdeluvun nostamisen syistä ja vaikutuksista olivat moninaisia; eri osapuolten kertomuksissa arkitodellisuudet eivät kohdanneet, osapuolilla itsellään ilmeni myös näkemyseroja. Kunnassa mitattiin työntekijöiden ammattitaitoa pärjäämisellä ja asenteen merkitystä korostettiin. Työntekijöiden väsymispuheisiin reagoitiin kahtalaisesti. Päiväkodeissa laadun kerrottiin heikenneen melun, kiireen, vuorovaikutussuhteiden ja työmäärän lisääntymisenä. Jotkut päättäjistä eivät nähneet suhdeluvun nostolla olleen minkäänlaisia laatuvaikutuksia. Työntekijät suhtautuivat negatiivisimmin suhdeluvun nostamiseen.

Tutkielma osoittaa, että päiväkotien lapsiryhmien monimuotoisuuteen eivät nykyiset sääntelytavat riitä. Kunnan päiväkotiryhmät olivat suuria sääntelystä huolimatta. Kertomusten perusteella tilastot ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan, koska päiväkotiryhmissä aikuisten ja lasten määrät vaihtelivat jokaisen päivän aikana. Lisäksi työntekijöiden ja vanhempien mukaan kunnassa tulkittiin suhdeluvun ja ryhmäkoon säännöksiä eri tavoin. Tämän vuoksi paikallisiin tarpeisiin tehdyn päätöksen vaikutuksia on vaikea todentaa ja arvioida. Tutkielma haastaa pohtimaan varhaiskasvatuksen yhteneväisyyden ja laadun osalta uusia paikallisia ja ryhmäkohtaisia ohjeistuksia päiväkotien suhdeluvun ja ryhmäkoon sääntelemiseen.

Pro Gradu -thesis deals with the adult-child ratio of 1 August 2016 on the early childhood education law setting change into action in one municipality. The thesis was made from a municipality where the adult-child ratio in kindergartens over the age of three was raised and the maximum number of group sizes was increased. The thesis clarified what decision-makers, kindergarten workers and kindergarten children’s parents told about the change process of the ratio that was done in the municipality.

The material of this case study was collected by semi-structured individual and group interviews. Narrative analysis and content analysis were used in the analysis of narrative material. Based on the narrative material, a polyphonic description of the change in the adult-child ratio in the municipality was created.

The stories of the various parties built the general view of the decision-making in municipal: The decision-making concentrated to a few decision-makers. Kindergarten workers experienced that they had no opportunity to affect decision-making. Parents were external in both decision-making and in information communication about it. The advantage of the child stayed on the shadow of economic policy in the decision-making. The evaluation of child effects was not made at the clarifying stage of the decision-making. In addition, the reform of early childhood legislation to the ratio and group size were combined.

The speeches on the reasons and effects for raising of the ratio were manifold; the everyday realities did not meet in the various parties’ stories, also there were different views within the various parties. In the municipality the professional skill of kindergarten workers was measured by the forces to do the work and the significance of their attitude was emphasized. The kindergarten workers’ fatigue speech was doubled. Quality was reported deteriorated because of noise, hesitation, interaction and workload has increased in daycare centers. Some of the decision makers did not see deteriorated in the quality when ratio was raised. Kindergarten workers reacted to the raising the ratio the most negatively.

The thesis indicates that the present regulation ways are not enough for the multiformity of the child groups in kindergartens. The child groups in municipality’s kindergartens were large in spite of the regulation. With the basic tea of stories the statistics and the reality did not correspond to each other because there in kindergartens the number of adults and children varied during the every day. Furthermore, the regulations of the ratio and of the group size were interpreted according to the kindergarten workers and parents in the municipality in different ways. Because of this it is difficult to verify and estimate the effects of the decision that has been made to local needs. The thesis challenges to reflect on new local and group-specific guidelines for similarity and quality of early childhood education to regulate adult and child ratio and group size in kindergartens.