Lapsen minä kehityksen tukeminen peruskouluun siirtymävaiheessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää lapsen minäkehityksen vaiheita ja peruskoulun aloittamisen sekä siitä seuraavien aikuissuhteiden muutoksen vaikutuksia minäkehitykseen. Lisäksi tarkoituksena on selvittää opettajan toiminnan vaikutuksia lapsen itsetuntoon ja minäkäsitykseen. Pystyäkseen tukemaan lapsen minäkehitystä koulun alussa ja ennaltaehkäisemään yleistä itsetunnon heikkenemistä ensimmäisten kouluvuosien aikana opettajan tulee olla tietoinen minän kehityksestä kehityspsykologian näkökulmasta sekä aikuisen toiminnan merkityksestä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Tutkielma käsittelee minuutta tieteellisessä tutkimuksessa, minäkehitystä lapsuuden ja erityisesti kouluun siirtymävaiheen aikana. Lisäksi tarkastellaan opettajan toiminnan vaikutusta oppimistilanteissa, kuten myös opettajan toimintaa kodin ja koulun yhteistyössä sekä oppilaiden välisissä vertaissuhteissa.

Minän kehitystä määrää pitkälti sosiaalinen vuorovaikutus ja näistä tilanteista hankittu kokemus. Varhaislapsuudessa määräävin vuorovaikutussuhde on vanhempiin ja tämä suhde on hyvin omaleimainen. Myöhemmin merkittäviksi vuorovaikutussuhteiksi nousevat suhde opettajaan sekä vertaisiin. Suhde opettajaan on uudenlainen muodollisempi aikuissuhde verrattuna vanhempiin ja opettajan vaikutuspiirissä lapset viettävät minäkehityksen herkkyyskaudesta suurimman osan. Opettaja voi toiminnallaan luokassa vaikuttaa ennakoivasti vertaissuhteiden laatuun. Myös vertaissuhteissa ilmenevien konfliktien sattuessa opettajan toiminnan vaikutus voi olla huomattava.

Vanhemmat ovat vaikuttaneet ja seuranneet lasta koko hänen elämänsä ajan ja heidän tietonsa lapsesta ovat tärkeitä apuvälineitä opettajalle. Myös yhteistyö koulusta kodin suuntaan ja informaation kulkeminen lapsen suoriutumisesta ja ajankohtaisista asioista on tärkeää lapsen minäkehityksen tukemiseksi kokonaisvaltaisesti sekä kotona että koulussa. Lapsella on tarve kokea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Lapsi tarvitsee myös kokemusta osallisuudesta sekä informatiivista, kannustavaa palautetta, minkä tarjoamisessa yhteistyö kodin kanssa on tärkeää.