”Aukkojenko jumala?” : ydinfyysikko K. V. Laurikaisen filosofia filosofi Ilkka Niiniluodon kritisoitavana
Tähti, Sami (2018-04-04)
Tähti, Sami
S. Tähti
04.04.2018
© 2018 Sami Tähti. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804051433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804051433
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on selvittää, millaisen vastaanoton ydinfyysikko K. V. Laurikaisen filosofia sai Suomessa. Laurikaisen sanoma ei suuresti kiinnostanut aikansa tieteenharjoittajia. Hänen filosofiansa ainoaksi vastaväittelijäksi tuli filosofi Ilkka Niiniluoto. Työssäni olen analysoinut Laurikaisen filosofiaa ja Niiniluodon kritiikkiä siitä. Lisäksi olen etsinyt Laurikaisen ajattelusta yhtäläisyyksiä muiden suomalaisten filosofien ajatuksiin. Olen tutkinut, muuttuivatko ja kehittyivätkö Laurikaisen käsitykset väittelyn aikana. Lisäksi olen tutkinut, millä argumenteilla Laurikainen vastasi Niiniluodon ”aukkojen jumalan” väitteisiin.
Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt Laurikaisen kirjallista tuotantoa vuosilta 1967–1997. Niiniluodolta on päälähteenä teos: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Lisäksi olen käyttänyt lähteenä lehtiä, joissa Laurikainen ja Niiniluoto kävivät väittelyään. Lehdistä tärkeimmät olivat Vartija- ja Kanava-lehdet. Laurikaisen ja Niiniluodon debatti alkoi, kun Niiniluoto arvosteli Vartija-lehdessä Laurikaisen kirjat: Fysiikka ja usko (1978) sekä Todellisuus ja elämä (1980). Kaikkiaan Laurikaisen ja Niiniluodon väittelyä aiheesta kesti vuodet 1980–1984.
Laurikaisen filosofiassa on nähtävissä vaikutteita useista eri filosofisista suuntauksista. Niiniluoto on vakuuttunut, että Laurikainen edustaa mekanistista reduktionismiä. Filosofi Lauri Snellman puolestaan sijoittaa Laurikaisen filosofian pragmatismiin. Laurikaisen filosofiassa on havaittavissa viitteitä myös dekonstruktiosta ja fysiikan filosofiasta. Laurikaisen filosofia kehittyi tarkastellun ajanjakson aikana selvästi uskonnollisempaan suuntaan. Näkemykseni mukaan enemmän on kuitenkin kyse turhautumisesta: Laurikainen ei saanut tieteentekijöitä ymmärtämään, kuinka vallankumouksellisesta ideasta kvanttimekaniikan kööpenhaminalaisessa tulkinnassa oli kyse. Laurikainen korosti, että tilastollinen kausaliteetti pakottaa meidät hyväksymään tieteellisessä maailmankatsomuksessa olevan periaatteellisen aukon, mikä taas johtaa materialismin kritiikkiin. Tätä Niiniluoto ei hyväksynyt, vaan puhui ”aukkojen jumalasta”.
Laurikainen otti väittelyn enemmän elämän ja kuoleman kysymyksenä. Niiniluoto taas suhtautui väittelyyn enemmän ammatillisesti. Niiniluoto osallistui keskusteluun oletuksella, että Laurikaisella olisi esitettävään ”irrationaalisen” tekijän olemassaololle jokin filosofinen argumentti. Niiniluoto ei kuitenkaan saanut Laurikaiselta kaipaamaansa argumenttia väitteiden taakse. Sen sijaan Laurikainen toteaa kaiken tämän olevan väärinkäsitystä, sillä usko jumalaan tulee ensisijaisesti muuta tietä kuin filosofisen erittelyn kautta. Laurikaisen ja Niiniluodon näkemykset eivät koskaan kohdanneet ja vähitellen keskustelu kuivui kasaan.
Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt Laurikaisen kirjallista tuotantoa vuosilta 1967–1997. Niiniluodolta on päälähteenä teos: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Lisäksi olen käyttänyt lähteenä lehtiä, joissa Laurikainen ja Niiniluoto kävivät väittelyään. Lehdistä tärkeimmät olivat Vartija- ja Kanava-lehdet. Laurikaisen ja Niiniluodon debatti alkoi, kun Niiniluoto arvosteli Vartija-lehdessä Laurikaisen kirjat: Fysiikka ja usko (1978) sekä Todellisuus ja elämä (1980). Kaikkiaan Laurikaisen ja Niiniluodon väittelyä aiheesta kesti vuodet 1980–1984.
Laurikaisen filosofiassa on nähtävissä vaikutteita useista eri filosofisista suuntauksista. Niiniluoto on vakuuttunut, että Laurikainen edustaa mekanistista reduktionismiä. Filosofi Lauri Snellman puolestaan sijoittaa Laurikaisen filosofian pragmatismiin. Laurikaisen filosofiassa on havaittavissa viitteitä myös dekonstruktiosta ja fysiikan filosofiasta. Laurikaisen filosofia kehittyi tarkastellun ajanjakson aikana selvästi uskonnollisempaan suuntaan. Näkemykseni mukaan enemmän on kuitenkin kyse turhautumisesta: Laurikainen ei saanut tieteentekijöitä ymmärtämään, kuinka vallankumouksellisesta ideasta kvanttimekaniikan kööpenhaminalaisessa tulkinnassa oli kyse. Laurikainen korosti, että tilastollinen kausaliteetti pakottaa meidät hyväksymään tieteellisessä maailmankatsomuksessa olevan periaatteellisen aukon, mikä taas johtaa materialismin kritiikkiin. Tätä Niiniluoto ei hyväksynyt, vaan puhui ”aukkojen jumalasta”.
Laurikainen otti väittelyn enemmän elämän ja kuoleman kysymyksenä. Niiniluoto taas suhtautui väittelyyn enemmän ammatillisesti. Niiniluoto osallistui keskusteluun oletuksella, että Laurikaisella olisi esitettävään ”irrationaalisen” tekijän olemassaololle jokin filosofinen argumentti. Niiniluoto ei kuitenkaan saanut Laurikaiselta kaipaamaansa argumenttia väitteiden taakse. Sen sijaan Laurikainen toteaa kaiken tämän olevan väärinkäsitystä, sillä usko jumalaan tulee ensisijaisesti muuta tietä kuin filosofisen erittelyn kautta. Laurikaisen ja Niiniluodon näkemykset eivät koskaan kohdanneet ja vähitellen keskustelu kuivui kasaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34547]