Kansa ehdotti, Eskolle löytyi vaihtoehtoja : tapaustutkimus tiedeviestintätempauksesta

Abstract

Analysoin tutkielmassani marraskuussa 2017 järjestetyn Vaihtoehto Eskolle -tiedeviestintäkampanjan annin. Sosiaalisessa mediassa toteutetun kampanjan tavoite oli löytää vaihtoehtoja Suomen tunnetuimmalle tieteilijälle Esko Valtaojalle ja nostaa esiin Suomessa vaikuttavia monipuolisten alojen tutkijoita ja heidän työtään. Tarkastelin, kuinka paljon ja millaisia tutkijoita kampanjassa ehdotettiin “vaihtoehdoiksi Eskolle”, ketkä kampanjaan osallistuivat ja millaista keskustelua tempaus herätti. Tavoitteeni oli tulkita kampanjan tulosten pohjalta, millaisia tieteentekijöitä suomalaiset toivoisivat näkevänsä julkisuudessa. Tutkimukseni oli empiirinen. Tutkimusaineistoni koostui aikavälillä 15.11.–25.11.2017 julkaisuista #vaihtoehtoeskolle-aihetunnisteen sisältäneistä viesteistä sosiaalisen median palveluissa Twitterissä ja Facebookissa. Analysoin kampanjan tuloksia määrällisesti, minkä lisäksi kuvasin laadullisella sisällönanalyysillä kampanjasta internetissä ja sosiaalisessa mediassa virinneitä keskusteluita. Työni teoreettinen viitekehys oli tieteen ja tutkijan julkisuudessa sekä julkisen asiantuntijaviestinnän moniäänisyydessä ja sen puutteessa. Vaihtoehto Eskolle -kampanja saavutti sosiaalisessa mediassa suuren suosion. Se kirvoitti keskustelua tieteestä ja tutkijan julkisuudesta, ja sen aikana ehdotettiin “vaihtoehdoiksi Eskolle” tuhansia tutkijoita kymmeniltä tieteenaloilta. Eniten ehdotuksia keräsivät humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien sekä lääke- ja terveystieteiden tutkimusaloilla työskentelevät tieteentekijät. Kymmenet tutkijat ehdottivat kampanjassa myös itseään. Naistutkijoita ehdotettiin selvästi miestutkijoita enemmän, ja naiset ehdottivat useammin nais- kuin miestutkijoita ja miehet useammin mies- kuin naistutkijoita. Naiset myös ilmoittivat kampanjaan runsaasti enemmän tieteentekijöitä kuin miehet. Vaihtoehto Eskolle -kampanja osoitti, että Suomessa on tuhansia asiantuntijajulkisuuteen sopivia tieteentekijöitä yli sadasta organisaatiosta ja hyvin monipuolisilta tutkimusaloilta. Tulosten perusteella tiedeyhteisössä toivotaan julkiseen asiantuntijuuteen nykyistä laajempaa moniäänisyyttä, ja moni tutkija on itse valmis ryhtymään median käytettävissä olevaksi asiantuntijaksi. Tulokset vihjaavat, että erityisesti naisasiantuntijoille kaivataan nykyistä laajempaa huomiota.