Ionisoivan säteilyn käyttö läpivalaisututkimuksissa
Heino, Helinä (2018-02-16)
H. Heino
16.02.2018
© 2018 Helinä Heino. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802171243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802171243
Tiivistelmä
Tämä Luk-tutkielma käsittelee ionisoivaa säteilyä läpivalaisututkimuksissa. Läpivalaisututkimuksissa, fluoroskopiassa, saadaan röntgensäteiden ja varjoaineen avulla reaaliaikaista kuvaa kuvannettavasta elimestä. Käytettävä varjoaine parantaa saatavan kuvan kontrastia, jolloin hankalasti kuvannettavia rakenteita saadaan esiin. Varjoaine voi olla bariumia tai jodia.
Säteilysuojien käytöllä saadaan pienennettyä mittarin osoittamaa säteilyannosta, henkilön kokema biologinen säteilyvaikutus pienenee vähintään yhteen kymmenesosaan mittarin antamasta arvosta. Myös etäisyydellä säteilylähteeseen on merkittävä vaikutus, etäisyyden kaksinkertaistuessa säteilyn intensiteetti putoaa yhteen neljäsosaan alkuperäisestä arvostaan. Suunnitellulla ja optimaalisella säteilyn käytöllä voidaan vaikuttaa potilaan ja henkilökunnan saamaan säteilyaltistukseen, säteilyyn liittyviä tutkimuksia tehdään vain silloin kun se on välttämätöntä.
Suomessa säteilyn käyttöä valvotaan hyvin tarkasti, joten hengenvaarallisen säteilyannoksen saaminen on epätodennäköistä. STUK huolehtii säteilylain toteutuksesta, jolla pyritään takaamaan säteilylähteiden turvallinen käyttö. Säteilytyötä tekevän henkilökunnan saamaa altistusta seurataan dosimetreilla. Potilasannosten seurannassa DAP-arvo on tärkeä mitta aiheutuvalle annokselle. Läpivalaisututkimuksissa saatetaan käyttää suhteellisen isoa säteilyannosta, varsinkin isokokoisen potilaan tapauksessa. Seurauksena saattaa olla ihon punoitusta ja pahimmillaan palovammoja.
Säteilysuojien käytöllä saadaan pienennettyä mittarin osoittamaa säteilyannosta, henkilön kokema biologinen säteilyvaikutus pienenee vähintään yhteen kymmenesosaan mittarin antamasta arvosta. Myös etäisyydellä säteilylähteeseen on merkittävä vaikutus, etäisyyden kaksinkertaistuessa säteilyn intensiteetti putoaa yhteen neljäsosaan alkuperäisestä arvostaan. Suunnitellulla ja optimaalisella säteilyn käytöllä voidaan vaikuttaa potilaan ja henkilökunnan saamaan säteilyaltistukseen, säteilyyn liittyviä tutkimuksia tehdään vain silloin kun se on välttämätöntä.
Suomessa säteilyn käyttöä valvotaan hyvin tarkasti, joten hengenvaarallisen säteilyannoksen saaminen on epätodennäköistä. STUK huolehtii säteilylain toteutuksesta, jolla pyritään takaamaan säteilylähteiden turvallinen käyttö. Säteilytyötä tekevän henkilökunnan saamaa altistusta seurataan dosimetreilla. Potilasannosten seurannassa DAP-arvo on tärkeä mitta aiheutuvalle annokselle. Läpivalaisututkimuksissa saatetaan käyttää suhteellisen isoa säteilyannosta, varsinkin isokokoisen potilaan tapauksessa. Seurauksena saattaa olla ihon punoitusta ja pahimmillaan palovammoja.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38697]