Positiivisen pedagogiikan vaikutukset oppilaan hyvinvointiin ja kouluarkeen

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä positiivinen pedagogiikka on ja minkälaisia vaikutuksia sillä on oppilaiden hyvinvointiin ja ylipäätään kouluarkeen. Tutkimukseni on teoreettinen, sillä se pyrkii aikaisempien tutkimuksien perusteella hahmottamaan positiivisen pedagogiikan perusajatuksia ja sen vaikutuksia. Positiivista pedagogiikkaa Suomessa on tutkinut muun muassa Leskisenoja (2016) kouluiloa käsittelevässä väitöskirjassaan. Valitsin tämän aiheen, koska sitä ei ole vielä Suomessa kovin paljoa tutkittu ja se on nähtävissä uudessa opetussuunnitelmassa (Uusitalo-Malmivaara 2015; Leskisenoja 2017; Opetushallitus 2014). Lapset ja nuoret viettävät suurimman osan päivästään koulussa, minkä vuoksi kouluilla on todella hyvät mahdollisuudet edistää hyvinvointia opettamalla ja tukemalla sitä esimerkiksi positiivisen pedagogiikan avulla. (Seligman, Ernst, Gilham, Reivich & Linkins 2009.)

Positiivinen pedagogiikka on kasvatussuuntaus, jonka tavoitteena on edistää ja tukea lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämä tapahtuu positiivisen pedagogiikan perusajatusten avulla, joita ovat myönteisten tunteiden korostaminen, vahvuusperustaisuus, kasvun asenteen edistäminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Opetuksessa keskitytään ennen kaikkea oppilaan vahvuuksiin. Myönteisille tunteille ja onnistumisen kokemuksille kuuluu hurrata, koska negatiivisia tunteita kohtaan vaaditaan kolminkertainen myönteisten tunteiden määrä, jotta mieliala säilyy hyvänä. Kielteisillä tunteilla on kuitenkin oma paikkansa opetuksessa, sillä ne ovat hyvin tärkeitä oppimistilanteita, joista voidaan saada sitkeyttä ja henkistä vahvuutta. Tärkeää on ajatus siitä, että vastoinkäymisistä ja haasteista voidaan selvitä tekemällä kovasti töitä menestymisen eteen. Vahvuusperustaisuuteen kuuluu omien vahvuuksien lisäksi myös muiden vahvuuksien tunnistaminen, mikä puolestaan lisää yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys ja luokan hyvä ryhmähenki ovatkin lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeitä. Oppilaat tulisi huomioida koulua koskevassa päätöksenteossa, sillä koulu on heidän työpaikkansa. Osallisuuden kokemukset lisäävät myös sitoutumista kouluun, mikä puolestaan voi olla yhteydessä parempaan koulumenestykseen. (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016; Leskisenoja 2016; Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen 2015.)

Tutkimusten mukaan positiivisella pedagogiikalla on ollut positiivisia vaikutuksia oppilaiden hyvinvointiin, sillä se vähentää muun muassa masennuksen ja ahdistuksen oireita. Sen on nähty edistävän myös opettajan ja kouluhenkilökunnan hyvinvointia. Luonteenvahvuuksien opettaminen sopii hyvin kouluympäristöön, sillä sen on havaittu edistävän koulusitoutumista, -viihtyvyyttä ja oppimista (Seligman ym. 2009; Leskisenoja 2016). Nämä asiat puolestaan ovat yhteyksissä parempaan menestymiseen koulussa (Weber, Wagner & Ruch 2016). Myönteisiin tunteisiin ja oppilaiden vahvuuksiin keskittymisen on nähty myös vähentävän käytöshäiriöitä (Laajasalo 2016).

Tutkimukseni tulosten mukaan positiivinen pedagogiikka soveltuu hyvin toteutettavaksi kouluympäristössä. Tulokset positiivisen pedagogiikan vaikutuksista perustuvat pääosin kansainväliseen tietoon, minkä vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole täysin yleistettävissä. Samankaltaisia tuloksia on kuitenkin saatu myös Suomessa (Leskisenoja 2017).