Oululaisten korkeakoulutettujen S2-kielenkäyttäjien käsityksiä puhutun suomen variaatiosta
Airisniemi, Anne (2018-01-10)
A. Airisniemi
10.01.2018
© 2018 Anne Airisniemi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201801111057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201801111057
Tiivistelmä
Olen selvittänyt pro gradu -tutkimuksessani oululaisten korkeakoulutettujen S2-kielenkäyttäjien käsityksiä puhutun suomen variaatiosta ja sitä, miten S2-kielenkäyttäjät havainnoivat kielellistä ympäristöään. Tutkimukseni on osa kansanlingvistiikkaa sekä kielikäsitysten tutkimusta. Olen hyödyntänyt aineistoni analyysissä aineistolähtöisen sisällönanalyysin lisäksi sisältölähtöistä diskurssianalyysiä.
Tutkimukseni aineisto koostuu 12 yksilöhaastattelusta ja niiden aikana tehdyistä kuuntelutesteistä. Kuuntelutestien aikana olen soittanut informanteille Oulun, Pellon, Pohjois-Savon, Tampereen, Turun ja pääkaupunkiseudun puhenäytteet, joista informantit ovat antaneet lähtöaluearvionsa sekä kertoneet puhenäytteestä tekemistään havainnoista. Puhenäytteiden jälkeen olen kysynyt informanteilta, kenen puhujan kanssa he keskustelisivat mieluiten ja ketä puhujaa oli vaikeinta ymmärtää. Puhenäytteet olen kerännyt verbal guise -metodilla aluepuhekielten äidinkielisiltä puhujilta.
Tutkimukseni tulosten mukaan S2-kielenkäyttäjät havainnoivat heille soitetuista puhenäytteistä persoonapronominien eri muotoja, fonologisia piirteitä, heille entuudestaan tuttuja murrepiirteitä sekä puheen prosodiaa. Muutama informantti osaa toistaa Oulun murteelle leimallisia matkimuksia. Mitä tutumpaa puhutun suomen varieteetti heille on, sitä tarkempia havaintoja he tekevät sen piirteistä. Informantit sijoittavat eniten Oulun puhenäytettä sen todelliselle lähtöalueelle. He myös tekevät eniten havaintoja Oulun puhenäytteen murrepiirteistä. Toiseksi tutuimmaksi osoittautuu pääkaupunkiseudun puhe, kun taas Pohjois-Savon ja Turun puhenäytteet ovat informanteille vieraampia.
S2-kielenkäyttäjät arvostavat yleiskieltä sen ymmärrettävyyden, tasa-arvoisuuden ja virallisen aseman vuoksi. Myös lähtömaan arvostus yleiskieltä kohtaan vaikuttaa informanttien myönteiseen käsitykseen suomen yleiskielestä. Moni informanteista arvostaa murteellista puhetta aitona arkielämän kielimuotona. Moni sellaisistakin informanteista, jotka eivät pidä murteellista puhetta virallisesti ”oikeana” suomen kielenä, suhtautuvat melko myönteisesti puhekieliseen ja murteelliseen puheeseen.
Oululaiset S2-kielenkäyttäjät kokevat peräpohjalaisen Pellon puhenäytteen vaikeimmaksi ymmärtää. S2-kielenkäyttäjät valitsevat mieluisimmaksi keskustelukumppaniksi Oulun puhenäytteen puhujan.
Informanttien ensimmäisen tason metakieli on monin paikoin hyvin samankaltaista natiivien kielenkäyttäjien kanssa. Heidän kolmannen tason metakielestään käy ilmi joitakin kielikäsityksiä, joita he ovat omaksuneet natiiveilta kielenkäyttäjiltä.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että S2-kielenkäyttäjät tekevät monipuolisesti havaintoja sekä omasta puheestaan että natiivien kielenkäyttäjien puhutun suomen variaatiosta. Tuloksia voidaan hyödyntää S2-opetusta kehitettäessä.
Tutkimukseni aineisto koostuu 12 yksilöhaastattelusta ja niiden aikana tehdyistä kuuntelutesteistä. Kuuntelutestien aikana olen soittanut informanteille Oulun, Pellon, Pohjois-Savon, Tampereen, Turun ja pääkaupunkiseudun puhenäytteet, joista informantit ovat antaneet lähtöaluearvionsa sekä kertoneet puhenäytteestä tekemistään havainnoista. Puhenäytteiden jälkeen olen kysynyt informanteilta, kenen puhujan kanssa he keskustelisivat mieluiten ja ketä puhujaa oli vaikeinta ymmärtää. Puhenäytteet olen kerännyt verbal guise -metodilla aluepuhekielten äidinkielisiltä puhujilta.
Tutkimukseni tulosten mukaan S2-kielenkäyttäjät havainnoivat heille soitetuista puhenäytteistä persoonapronominien eri muotoja, fonologisia piirteitä, heille entuudestaan tuttuja murrepiirteitä sekä puheen prosodiaa. Muutama informantti osaa toistaa Oulun murteelle leimallisia matkimuksia. Mitä tutumpaa puhutun suomen varieteetti heille on, sitä tarkempia havaintoja he tekevät sen piirteistä. Informantit sijoittavat eniten Oulun puhenäytettä sen todelliselle lähtöalueelle. He myös tekevät eniten havaintoja Oulun puhenäytteen murrepiirteistä. Toiseksi tutuimmaksi osoittautuu pääkaupunkiseudun puhe, kun taas Pohjois-Savon ja Turun puhenäytteet ovat informanteille vieraampia.
S2-kielenkäyttäjät arvostavat yleiskieltä sen ymmärrettävyyden, tasa-arvoisuuden ja virallisen aseman vuoksi. Myös lähtömaan arvostus yleiskieltä kohtaan vaikuttaa informanttien myönteiseen käsitykseen suomen yleiskielestä. Moni informanteista arvostaa murteellista puhetta aitona arkielämän kielimuotona. Moni sellaisistakin informanteista, jotka eivät pidä murteellista puhetta virallisesti ”oikeana” suomen kielenä, suhtautuvat melko myönteisesti puhekieliseen ja murteelliseen puheeseen.
Oululaiset S2-kielenkäyttäjät kokevat peräpohjalaisen Pellon puhenäytteen vaikeimmaksi ymmärtää. S2-kielenkäyttäjät valitsevat mieluisimmaksi keskustelukumppaniksi Oulun puhenäytteen puhujan.
Informanttien ensimmäisen tason metakieli on monin paikoin hyvin samankaltaista natiivien kielenkäyttäjien kanssa. Heidän kolmannen tason metakielestään käy ilmi joitakin kielikäsityksiä, joita he ovat omaksuneet natiiveilta kielenkäyttäjiltä.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että S2-kielenkäyttäjät tekevät monipuolisesti havaintoja sekä omasta puheestaan että natiivien kielenkäyttäjien puhutun suomen variaatiosta. Tuloksia voidaan hyödyntää S2-opetusta kehitettäessä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37205]