Tukiviittomat kielenkehityksen tukena varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa käsittelen tukiviittomia kielenkehityksen tukikeinona varhaiskasvatuksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen hyöty tukiviittomien käytöllä on kielenkehitykselle erityisesti silloin, jos lapsella on kielenkehityksen vaikeuksia. Lisäksi käsittelen sitä, miten tukiviittomia tulisi käyttää, jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä lapsen kielenkehitykselle.

Kielen avulla ihminen on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ajattelee ja oppii uusia asioita. Lapselle kielenkehityksellä on siis valtava merkitys kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta. Kielenkehityksen vaikeuksia esiintyy kuitenkin melko paljon, joten halusin nostaa esiin keinon, jolla voidaan tukea varhaiskasvatusikäisten lasten kielenkehitystä. Tukiviittomien avulla on mahdollista, että lapset, joilla on kielenkehityksen vaikeuksia, ovat tasavertaisemmassa asemassa ikätovereihinsa nähden. Tukiviittomien avulla he voivat ilmaista itseään paremmin ja vaikuttaa näin ollen itseään koskeviin asioihin.

Tukiviittomat ovat yksi puhetta tukevista kommunikointimenetelmistä, jotka pohjautuvat viittomakielen viittomiin. Ei kuitenkaan tarvitse osata viittomakieltä, käyttääkseen opetuksessa puheen tukena viittomia. Tukiviitottaessa viitotaan ainoastaan lauseen keskeisin sana, joten varhaiskasvatuksen arjessa usein esiintyviä viittomia on suhteellisen helppo oppia lyhyessäkin ajassa.

Tukiviittomista on todettu olevan monenlaista hyötyä lapsen kielenkehitykselle. Niiden avulla lapsi voi esimerkiksi kasvattaa sanavarastoaan, jäsentää toimintaa ja ymmärtää hänelle tarkoitettuja viestejä paremmin. Tukiviittomat eivät heikennä kielenkehitystä, sillä jos lapsi oppii puhumaan, viittomat jäävät vähitellen pois automaattisesti. Tukiviittomia voidaan pitää merkityksellisenä puhetta tukevana kommunikointimenetelmänä lapsen kielenkehityksen kannalta.