Näkökulmia ja teoreettisia perusteita monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin

Abstract

Vuonna 2014 julkaistun opetussuunnitelman mukana nousi julkisissa keskusteluissa esille termi ilmiöpohjainen oppiminen. Opetussuunnitelmassa aiheesta puhutaan kuitenkin termein monialaiset oppimiskokonaisuudet ja opetuksen eheytys. Kandidaatintutkielmassa perehdytään monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin ja niihin liittyviin termeihin: opetuksen eheytykseen ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Monialaisuuteen liittyviä termejä peilataan toisiinsa ja pohditaan laajemmasta, kasvatusfilosofisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan myös mitä vuoden 2014 opetussuunnitelma aiheesta sanoo, ja miten se linkittyy erilaisiin tutkimuksiin ja muuhun kirjallisuuteen.

Monialaisuuden teoreettisina perusteluina käytän kolmea näkökulmaa: motivaation, sosiaalisten taitojen ja tulevaisuustaitojen kehittymistä. Kirjallisuuden perusteella kaikkien kolmen osa-alueen monipuolinen kehitys mahdollistuu opetusta eheyttämällä ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia toteuttamalla. Tärkeäksi muodostui kuitenkin opettajan tietämys aiheeseen liittyen. Tutkimusten mukaan opettajilla on huomattu puutteita opetuksen eheyttämiseen liittyvissä tiedoissa ja taidoissa. Täten heidän on haastavaa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia siten, että oppilaat todella hyötyvät niistä kirjallisuuden ehdottamilla tavoilla.

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen laajasti kotimaisia sekä ulkomaisia tutkimuksia, opettajan oppaita ja erilaisten järjestöjen ja virallisten tahojen julkaisuja. Tutkielma pyrkii vastaamaan monialaisten oppimiskokonaisuuksien diskursseihin pohtimalla aihetta kriittisesti monista eri näkökulmista.