Leukanivelen kuvantaminen
Lotvonen, Joni; Novio, Susanne (2018-05-31)
J. Lotvonen; S. Novio
31.05.2018
© 2018 Joni Lotvonen, Susanne Novio. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312350
Tiivistelmä
Leukanivelen kuvantamiseen voidaan käyttää monia eri kuvausmenetelmiä. Eri kuvausmenetelmät ovat panoraamatomografia (PTG), posteroanteriorinen (PA) kuvaus ja lateraalikuvaus, kartiokeilatietokonetomografia (KKTT), tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus (MRI) ja artrografia. Leukanivelen tutkimuksessa PTG soveltuu primaaritutkimukseksi, jota tarvittaessa täydennetään muilla menetelmillä. Kuvausmenetelmän valinta riippuu halutusta informaatiosta.
PTG-kuvauksella voidaan arvioida vain kondyyliä ja fossan muotoa. Kuvauksen ongelmana on luisten rakenteiden kuvautuminen päällekkäin, joka vaikeuttaa kuvien tulkintaa. Lateraalikuvauksella luisten rakenteiden kuvautuminen päällekkäin vähenee, jolloin leukanivelpäiden liikerataa on mahdollista arvioida. PA-kuvauksella voidaan saada lisätietoa traumatapauksissa tai kun tarkastellaan madollista leukanivelpään degeneraatiota. KKTT- ja TT- kuvauksilla saadaan kuvattua leukanivelen luiset rakenteet kolmiulotteisesti. TT-kuvauksessa pehmytkudosten erottelukyky on parempi kuin KKTT- tutkimuksessa, mutta säteilyannos on suurempi. KKTT-kuvaus ei kuitenkaan sovellu rutiinikäyttöön, sillä sen vaikutuksesta hoitopäätökseen ei ole näyttöä.
Magneettikuvauksella saadaan pehmytkudoksista hyvä ja sävykäs kuva. Se on ensisijainen tutkimusmenetelmä, jos kliinisesti epäillään leukanivelen pehmytkudosten poikkeavuutta. Artrografia on nivelten invasiivinen tutkimusmenetelmä, jossa leukaniveleen ruiskutetaan varjoainetta. Kuvaaminen tapahtuu perinteisillä röntgenkuvausmenetelmillä. Tämä kuvausmenetelmä on kuitenkin jäänyt suurilta osin pois käytöstä.
Tavallisimmat radiologiset löydökset leukanivelessä liittyvät purentaelimistön toimintahäiriöihin (temporomandibular disorders, TMD), nivelreumaan eli reumatoidiin artriittiin ja traumoihin.
PTG-kuvauksella voidaan arvioida vain kondyyliä ja fossan muotoa. Kuvauksen ongelmana on luisten rakenteiden kuvautuminen päällekkäin, joka vaikeuttaa kuvien tulkintaa. Lateraalikuvauksella luisten rakenteiden kuvautuminen päällekkäin vähenee, jolloin leukanivelpäiden liikerataa on mahdollista arvioida. PA-kuvauksella voidaan saada lisätietoa traumatapauksissa tai kun tarkastellaan madollista leukanivelpään degeneraatiota. KKTT- ja TT- kuvauksilla saadaan kuvattua leukanivelen luiset rakenteet kolmiulotteisesti. TT-kuvauksessa pehmytkudosten erottelukyky on parempi kuin KKTT- tutkimuksessa, mutta säteilyannos on suurempi. KKTT-kuvaus ei kuitenkaan sovellu rutiinikäyttöön, sillä sen vaikutuksesta hoitopäätökseen ei ole näyttöä.
Magneettikuvauksella saadaan pehmytkudoksista hyvä ja sävykäs kuva. Se on ensisijainen tutkimusmenetelmä, jos kliinisesti epäillään leukanivelen pehmytkudosten poikkeavuutta. Artrografia on nivelten invasiivinen tutkimusmenetelmä, jossa leukaniveleen ruiskutetaan varjoainetta. Kuvaaminen tapahtuu perinteisillä röntgenkuvausmenetelmillä. Tämä kuvausmenetelmä on kuitenkin jäänyt suurilta osin pois käytöstä.
Tavallisimmat radiologiset löydökset leukanivelessä liittyvät purentaelimistön toimintahäiriöihin (temporomandibular disorders, TMD), nivelreumaan eli reumatoidiin artriittiin ja traumoihin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37837]