Yläkoulun musiikintunnit nuoren psyykkisen hyvinvoinnin edistäjänä ja tukena

Abstract

Nuoruus on siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruus alkaa murrosiästä, johon kuuluu paljon fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Yläkouluajan nuoruuden vaiheet ovat varhaisnuoruus (7.lk) ja keskinuoruus (8–9.lk). Varhaisnuoruus on kuohuvaa aikaa. Ihmisen elämänvaiheisiin kuuluu erilaisia kehitystehtäviä eli tavoitteita ja haasteita. Varhaisnuoruuden kehitystehtävät liittyvät nuoren sosiaalisiin suhteisiin ja vanhemmista irtaantumiseen. Tämän vuoksi varhaisnuoruutta kutsutaan myös ihmissuhdekriisin ajaksi. Keskinuoruudessa kuohunta tasaantuu. Nuorelle alkaa muodostua yksilöllinen minäkäsitys, ja keskinuoruuteen viitataankin usein identiteettikriisinä.

Hyvinvointia on hankala määritellä yksiselitteisesti, koska hyvinvointi on subjektiivinen kokemus ja sitä voidaan tutkia eri näkökulmista. Usein hyvinvointia tarkastellaan pahoinvoinnin kautta. Psyykkinen hyvinvointi on mielen hyvinvointia. Mielenterveyteen viitataan usein silloin, kun mielen hyvinvointi on häiriintynyt. Koulu on merkittävä osa suomalaisen nuoren kehitysympäristöä, ja siksi myös kouluhyvinvointi on suuri osa nuoren psyykkistä hyvinvointia.

Musiikin psyykkiset hyvinvointivaikutukset ovat olleet pitkään tiedossa, vaikka sitä, miten ne tarkalleen syntyvät, ei tiedetä vielä tarpeeksi hyvin. Musiikki on tärkeää etenkin nuorille, ja musiikin kokeminen merkitykselliseksi on myös yhteydessä koulun musiikinopetukseen. Musiikki voi olla apuna varhaisnuoruuden ja keskinuoruuden kehityksessä, sillä useat nuoret rakentavat identiteettiään ja ihmissuhteitaan musiikin avulla. Hyvinvoinnin edistämisessä musiikinopettaja on suuressa roolissa. Musiikinopettajan on tärkeä ymmärtää musiikin kokonaisvaltainen rooli nuoren elämässä.