Inkluusio ja sen vaateisiin vastaaminen nykyisen varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinnon sisältämien erityispedagogiikan opintojen valossa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassamme pyrimme vastaamaan, millaisia ovat inklusiivisen kasvatuksen periaatteet ja piirteet varhaiskasvatuksessa sekä siihen, miten nykyinen yliopistotasoinen lastentarhanopettajakoulutus vastaa erityispedagogisten opintojen osalta inkluusion tuomiin muutoksiin. Tämä työ on toteutettu monimenetelmäisenä tutkimuksena, jonka avulla etsitään vastauksia tutkimuskysymyksiin sekä laadullisten että määrällisten menetelmien avulla. Teoreettinen viitekehys tutkimuksessamme koostuu erityispedagogiikkaan liittyvistä käsitteistä ja teoriasta sekä niiden ilmenemisestä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen asiakirjojen ja lakien pohjalta tarkastellaan, miten ne velvoittavat tukemaan lasta.

Tänä päivänä varhaiskasvatusikäisillä lapsilla on yhä moninaisimpia tuen tarpeita. Inkluusion ideana on, että jokaisella lapsella on mahdollisesta tuen tarpeesta huolimatta oikeus osallistua lähipäiväkotinsa arkeen. Vaikka tehostettua ja erityistä tukea saavien lasten määrä on tilastojen valossa pysynyt melko tasaisena, varhaiskasvatuksen kentällä nähdään lasten tuen tarpeiden kasvaneen merkittävästi. Tämän tutkielman tavoitteina on omalta osaltaan herättää keskustelua varhaiskasvatuksen merkityksestä tuen tarpeisen lapsen parhaan kasvun ja kehityksen tukemisessa sekä kyseenalaista se, tarjoaako yliopistotasoinen lastentarhanopettajan koulutus riittävästi näitä valmiuksia.

Suomessa vannotaan inkluusioon nimeen. Tämä ei kuitenkaan hyvistä aikomuksista huolimatta näytä toteutuvan varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksemme mukaan lapset ovat tuen näkökulmasta eriarvoisessa asemassa esimerkiksi asuinpaikasta riippuen. Myönteisestä suhtautumisesta huolimatta lastentarhanopettajat kokevat, etteivät kykene vastaamaan lasten erilaisiin tuen tarpeisiin. Tutkimustulostemme perusteella voidaankin sanoa, että koulutuksessa tarjottavat erityispedagogiset opinnot ovat laajuudeltaan hyvin suppeat. Suurimmalla osalla valmistuneista lastentarhanopettajista ei ole myöskään sivuaineenaan erityispedagogiikkaa ja sitä kautta syvempää osaamista aiheesta.