Mortonin jalan ja Freibergin taudin yleisyyden ja variaation arviointi Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortista

Abstract

Mortonin jalka tarkoittaa jalkaterän anatomista poikkeavuutta, jossa ensimmäisen varpaan metatarsaali (jalkapöydänluu) on lyhyt suhteessa toisen varpaan metatarsaaliin. Mortonin jalka on väestössä yleinen anatominen variaatio. Sen esiintyvyys vaihtelee eri maissa muutamasta prosentista kymmeniin prosentteihin. Freibergin taudilla tarkoitetaan väestössä suhteellisen harvinaista jalan toisen (harvemmin myös kolmannen tai neljännen) metatarsaalin distaalipään nivelpinnan nekrotisoitumista ja sitä seuraavaa kiputilaa. Tauti on yleisempi naisilla kuin miehillä (suhteessa 5:1).

Tässä tutkimuksessa luokiteltiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 osaotoksen jalkateräröntgenaineistoa ja selvitettiin metatarsaalien pituuksia ja Freibergin taudin yleisyyttä ja variaatiota, sekä sitä, lisääkö pitkä toinen metatarsaali Freibergin taudin kehittymisen riskiä. Yleisesti vakiintunutta menetelmää metatarsaalien pituuksien mittaamiseen ei ole, joten tutkimuksen alussa vertailtiin kolmea toisistaan poikkeavaa menetelmää; Hardy-Clapham, Maestron ja Coughlinin menetelmiä. Lukijan sisäisen ja lukijoiden välisen toistettavuuden mittauksissa yhtäpitävimmäksi ja siten lopulliseksi luokitusmenetelmäksi valikoitui Coughlinin menetelmä, jolla mittaukset aineistoon suoritettiin.

Tutkimus osoitti, että Freibergin tauti on suomalaisessa väestössä hyvin harvinainen, ja ettei toisen metatarsaalin pituus korreloi Freibergin taudin esiintyvyyden kanssa.