Portti luottamukseen ja hyväksyntään : luokanopettajien käsityksiä kehollisuudesta, kehotietoisuudesta ja kehotietoisuuden yhteydestä tunnetaitoihin

Abstract

Vuonna 2016 käyttöön otettu perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa aiempaa enemmän oppimisen kehollisuutta sekä tunnetaitojen kehittämistä. Kehollisuus näyttäytyy opetussuunnitelmassa kehollisen ilmaisun, kehonkuvan, kehon toimintakyvyn sekä kehon ja mielen viestien tunnistamisen muodossa. Lisäksi opetussuunnitelma kannustaa kehon käyttöön oppimisen välineenä. Itse kehollisuuden käsitettä ei perusopetuksen opetussuunnitelmassa ole kuitenkaan määritelty. Taidepedagogiikassa ja erityisesti tanssin tutkimuksessa kehollisuuden merkitys oppimisen lähtökohtana on puolestaan laajasti tunnustettu.

Kehollisuus tarkoittaa kehon liikettä, aistimuksia, tunteita, tuntemuksia, elettyjä kokemuksia ja fysiologisia muutoksia, joista kehollinen tieto syntyy. Kehollinen tieto on subjektiivista, yksilön henkilökohtaisiin havaintoihin perustuvaa ymmärrystä maailmasta. Kun kehollisista aistimuksista ja tuntemuksista tullaan tietoisiksi, ne muuttuvat tajunnassa tiedoksi. Kehotietoisuus tarkoittaa ihmisen kykyä suunnata huomionsa tähän keholliseen tietoon ja kehon viesteihin.

Tämän pro gradu -tutkielman ontologinen lähtökohta nousee ruumiinfenomenologiasta ja erityisesti Merleau-Pontyn filosofiasta havainnon ensisijaisuudesta tietoisuuden alkuperänä. Myös Rauhalan holistinen ihmiskäsitys tukee tutkielman teoreettisia lähtökohtia kehon situationaalisuuden sekä tajuttoman ja tajuisen teorialla. Lisäksi neuro- ja kognitiotieteen ymmärrys tunteiden merkityksestä tietoisuuden kehitykselle, ajattelulle sekä oppimiselle muodostavat perustan kehollisuuden huomioimiselle opetuksessa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luokanopettajien käsityksiä kehollisuudesta ja kehotietoisuudesta peruskoulun kontekstissa. Lisäksi kartoitetaan luokanopettajien käsityksiä kehotietoisuuden yhteydestä tunnetaitoihin. Tutkielman menetelmälliset lähtökohdat perustuvat fenomenografiaan ja fenomenografiseen aineistonanalyysiin. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan luokanopettajan teemahaastatteluista.

Tutkielman tulosten perusteella kehollisuus käsitetään koulun kontekstissa enimmäkseen opetuksen menetelmänä ja sanattoman viestinnän välineenä. Pieni osa tutkimukseen osallistuneista luokanopettajista pitää kehollisuutta itse oppimisen lähtökohtana. Kehotietoisuus puolestaan käsitetään suurilta osin tunne- ja turvataitoina esimerkiksi tietoisuutena oman kehon rajoista. Kehotietoisuuden ja tunnetaitojen välillä nähdään aineiston perusteella olevan selvä yhteys. Suurin osa opettajista pitää käsitteitä toisiaan leikkaavina, mutta pieni osa näkee tunnetaidot osana laajempaa kehotietoisuuden kokonaisuutta.