Akuuttien divertikuliittien hoito Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2014–2015

Abstract

Tämän tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on tuottaa tietoa akuutin divertikuliitin hoidosta Oulun Yliopistollisessa sairaalassa. Tarkoituksena on tarkastella potilaaseen kohdistuvien tutkimusten sekä esitietojen ennustavaa vaikutusta potilaan hoitolinjaan, hoitovasteeseen, hoitoaikoihin sekä uusintakäynteihin. Tutkielman 239 potilaan aineisto kerättiin takautuvasti OYS:n hoidonpäättöaineistosta ja ESKO-sairaskertomusjärjestelmästä ICD-10 diagnoosikoodeilla K57.2 ja K57.3. Tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti vuosina 2014–2015 akuutin divertikuliitin vuoksi hoidettuja potilaita. Tilastoanalyysissa potilaan perustietoja ja tehtyjä tutkimuksia verrattiin hoitoon ja sen tuloksiin.

Hoidetuista 239 potilaasta komplisoituneen divertikuliitin sairasti 28 %. 10,5 % potilaista leikattiin ja radiologinen dreneeraus tehtiin 6,9%:lle potilaista. Divertikuliitin komplisoitumisen riskiä suurensivat koko vatsan palpaatioarkuus, viitearvoja matalampi plasman albumiini, kohonnut kreatiniini, suurentuneet leukosyyttiarvot, sekä suurentunut P-CRP. Komplisoitunut divertikuliitti, koko vatsan palpaatioarkuus, matala albumiini ja 200mmol/l ylittävä P-CRP -arvot puolestaan suurensivat leikkaushoidon todennäköisyyttä. Pitkittyneen hoitoajan (>5vrk) kanssa korreloivat potilaan korkea ikä, korkea perussairauksien määrä sekä matala albumiini. Leikkauskomplikaatioiden esiintymiselle ja uusintakäyntien todennäköisyydelle ei löytynyt ennustavia tekijöitä. 30 vuorokauden kokonaismortaliteetti oli 1,3 % ja Hincheyn III ja IV luokan potilailla 6,7 %.