Päiväkotien työntekijöiden käsityksiä varhaiskasvatuslain (2015) näkymisestä ja vaikutuksista päiväkodin arjessa
Saarela, Mari (2017-11-30)
Saarela, Mari
M. Saarela
30.11.2017
© 2017 Mari Saarela. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712013260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712013260
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää päiväkotien työntekijöiden käsityksiä varhaiskasvatuslain (2015) keskeisimmistä sisältöuudistuksista sekä tutkia, miten varhaiskasvatuslain uudistukset näkyvät ja vaikuttavat päiväkotien arjessa. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä se koskettaa kaikkia päiväkotien työntekijöitä sekä varhaiskasvatuspalveluita käyttäviä perheitä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu varhaiskasvatuksen historiasta, jossa tarkastelen Johan Amos Comeniusta ja Friedrich Fröbeliä, sillä he ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen kehittymiseen. Comenius on kehitellyt kotikoulun luonnoksen, jota voidaan pitää nykyisten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden pohjana. Fröbel puolestaan on kehitellyt lastentarhantoiminnan. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen myös varhaiskasvatuslakia (2015) ja sen muutoksia. Varhaiskasvatuslain muutokset tulivat voimaan 1.8.2015. Lain sisältömuutokset koskevat muun muassa ryhmäkokoja suhdeluvun muuttuessa siten, että seitsemän lapsen sijaan yhtä kasvattajaa kohden ryhmässä saa olla kahdeksan lasta. Laki myös velvoittaa varhaiskasvatuksessa arviointiin ja kehittämiseen sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen. Teknisinä uudistuksina varhaiskasvatusympäristöä on laissa tarkennettu siten, että sen tulee olla turvallinen, terveellinen, kehittävä sekä oppimista edistävä. Palvelujen saatavuuden osalta on tarkennettu, että lapsen etu tulee ottaa huomioon päivähoidon järjestämisessä ja suunnittelussa.
Tutkimus on toteutettu laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median varhaiskasvattajille tarkoitetuista ryhmistä sekä päiväkotien johtajille lähetettynä kyselynä, jonka he ovat voineet jakaa työntekijöille. Kyselyyn vastasi yhteensä 75 lastentarhanopettajana ja lastenhoitajana työskentelevää henkilöä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että tärkeimpinä varhaiskasvatuslain sisältömuutoksina päiväkotien työntekijät pitävät lasten osallisuutta sekä pedagogiikan korostamista. Myös suhdeluvun muutos koettiin merkittäväksi uudistukseksi, sillä suuremmassa lapsiryhmässä toimintaa pitää miettiä tarkemmin. Varhaiskasvatuslaki näkyy päiväkotien arjessa muun muassa isompina lapsiryhminä. Tämän on koettu lisäävän melua ja levottomuutta ryhmässä sekä vaikeuttavan lapsen yksilöllistä huomioimista. Lisäksi työmäärän on koettu kasvavan ja kiireen lisääntyvän. Osa työntekijöistä on kokenut uupumusta. Jotkut työntekijät ovat myös harkinneet alan vaihtoa, sillä he ovat kokeneet, ettei työtä voi enää tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Vastauksissa tuli esille, että käytännössä lain toteuttamiselle ei ole tarpeeksi resursseja. Tähän olisi tärkeää kiinnittää huomiota, jotta varhaiskasvatuspalvelut pysyvät laadukkaina.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu varhaiskasvatuksen historiasta, jossa tarkastelen Johan Amos Comeniusta ja Friedrich Fröbeliä, sillä he ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen kehittymiseen. Comenius on kehitellyt kotikoulun luonnoksen, jota voidaan pitää nykyisten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden pohjana. Fröbel puolestaan on kehitellyt lastentarhantoiminnan. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen myös varhaiskasvatuslakia (2015) ja sen muutoksia. Varhaiskasvatuslain muutokset tulivat voimaan 1.8.2015. Lain sisältömuutokset koskevat muun muassa ryhmäkokoja suhdeluvun muuttuessa siten, että seitsemän lapsen sijaan yhtä kasvattajaa kohden ryhmässä saa olla kahdeksan lasta. Laki myös velvoittaa varhaiskasvatuksessa arviointiin ja kehittämiseen sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen. Teknisinä uudistuksina varhaiskasvatusympäristöä on laissa tarkennettu siten, että sen tulee olla turvallinen, terveellinen, kehittävä sekä oppimista edistävä. Palvelujen saatavuuden osalta on tarkennettu, että lapsen etu tulee ottaa huomioon päivähoidon järjestämisessä ja suunnittelussa.
Tutkimus on toteutettu laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median varhaiskasvattajille tarkoitetuista ryhmistä sekä päiväkotien johtajille lähetettynä kyselynä, jonka he ovat voineet jakaa työntekijöille. Kyselyyn vastasi yhteensä 75 lastentarhanopettajana ja lastenhoitajana työskentelevää henkilöä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että tärkeimpinä varhaiskasvatuslain sisältömuutoksina päiväkotien työntekijät pitävät lasten osallisuutta sekä pedagogiikan korostamista. Myös suhdeluvun muutos koettiin merkittäväksi uudistukseksi, sillä suuremmassa lapsiryhmässä toimintaa pitää miettiä tarkemmin. Varhaiskasvatuslaki näkyy päiväkotien arjessa muun muassa isompina lapsiryhminä. Tämän on koettu lisäävän melua ja levottomuutta ryhmässä sekä vaikeuttavan lapsen yksilöllistä huomioimista. Lisäksi työmäärän on koettu kasvavan ja kiireen lisääntyvän. Osa työntekijöistä on kokenut uupumusta. Jotkut työntekijät ovat myös harkinneet alan vaihtoa, sillä he ovat kokeneet, ettei työtä voi enää tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Vastauksissa tuli esille, että käytännössä lain toteuttamiselle ei ole tarpeeksi resursseja. Tähän olisi tärkeää kiinnittää huomiota, jotta varhaiskasvatuspalvelut pysyvät laadukkaina.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37286]